Syyskuussa syksy alkaa virallisesti. Kesän aurinko lämmittää kyllä vielä, lounasta voi syödä opiston terassilla ja illalla oppituntien jälkeen lähteä soutelemaan. Mutta ilmassa on jo syksyn tuntu.
Syksy tarkoittaa opistolle myös sitä, että me olemme vihdoinkin täydellisiä, vihdoinkin kaikki pitkät linjat ovat alkaneet, kun syksyn raamattukurssilaisetkin saapuivat taloon.
Aikuisten perusopetuksessa opiskelevat maahanmuuttajat aloittivat opintonsa heti elokuun alussa. Erälinja saapui orientaatioon seuraavalla viikolla ja lukiolaisten aherrus alkoi 17.8. Uusien opiskelijoiden myötä olemme saaneet vahvuuteemme monta uutta työntekijää: erityisopettajan, maahanmuuttajien opettajan ja tuntiopettajia. Lämpimästi tervetuloa, kaikki uudet opiskelijat ja työntekijät! Me yhdessä olemme nyt opisto 2020-2021, muodostamme tämän yhteisön, uurastamme yhdessä, jaamme iloja ja suruja.
Koronapandemia vaikuttaa arkeemme tänä syksynä aika lailla. Olemme joutuneet jakamaan alueita, joissa oleskella, pitämään ryhmät erillään, porrastamaan ruokailuja. Pesemme ahkerasti käsiä, pidämme turvavälejä ja muistamme olla kättelemättä ja halaamatta. Mutta hymyä ei kukaan kiellä eikä iloista naurua, ei myöskään hyvää yhteisen työn tekemisen meininkiä.
Joustamme tänä syksynä monella tapaa, toimimme toisin suojellaksemme toisiamme. Olemme kiitollisia siitä, että saimme kokoontua opistolle lähiopetukseen. Abiturientit saavat viimeisen tuen ennen syksyn ylioppilaskirjoituksia, uudet lukiolaiset ehtivät tutustua toisiinsa. Kiitämme siitä, että voimme hiljaisen kevään jälkeen taas järjestää viikonloppukursseja, vaikka joudumme rajoittamaan osallistujamääriä. Kiitämme uudesta majoitusrakennuksesta, jonka etenemistä saamme seurata toisessa blogissa.
Kiitämme myös Sinua, opiston ystävä, joka näitä rivejä luet: kiitos rukouksista ja muistamisesta. Siunattua syksyä!